Itsestähän se lähtee, kuten edelliseen viestiin kommentoija totesi.

Mutta mistä se itse tulee?
Tai pikemminkin, mitä onnellisuus itseltä edellyttää?

Alma, siis tämä kommenoija (nyt sen jopa tarkistin) sanoo hyvin, että onnellinen ihminen hyväksyy sen, ettei voi parantaa kaikkea, mutta jaksaa luottaa siihen, että on olemassa muitakin, jotka pyrkivät
"elämään hyvin". Enpä olisi paremmin tätä itse keksinyt tiivistää. Onnellisuus ei olekaan, kuten aiemmin luulin,
sitä, että omat asiat ovat kunnossa, vaan paljolti sitä, että muiden asiat ovat kunnossa. Itselleni ainakin
tietynlainen sosiaalisuus liittyy hyvinkin paljon onnellisuuteen. Tarkoittamatta sitä ettenkö voisi olla
yksin onnellinen.

Silti onnellisuudessa on se itse -puoli. Se, joka minulle on vaikeampaa. Vaikka sitä kuinka tietää, että
asiat järjestyvät ja niin ne tekevätkin, en jotenkaan osaa olla vain onnellinen. Hetkittäin kyllä, mutten
yleisluontoisesti.

Voivoi. Lisää tästä kunhan laitan ajatukseni järjestykseen.