En ole vieläkään unohtanut sitä, että sunnuntait ovat huonoja päiviä. Riittää, kun jossain vaiheessa päivää huomaa elävänsä taas sunnuntaita, niin johan se mieli huononee. Nyt muutenkin olotila on ihmeellistä häilymistä ahdistuksen ja hyvän mielen välillä. Ei sitä voi kuvata muuksi kuin yleiseksi väsymykseksi.
Perustunnelma on se perinteinen ihan jees.
Onneksi.

Miksi joillekin onnellisuus on helppoa? Ovatko ne tyhmiä, eivätlö ne välitä muiden mielipiteistä vai esittävätkö ne vain onnellista?

Miksi toisille onnellisuus on vaikeaa? Ovatko ne tyhmiä, onko niillä vaan liikaa vai pelkäävätkö ne jotain?