Itsestähän se lähtee, kuten edelliseen viestiin kommentoija totesi.
Mutta mistä se itse tulee?
Tai pikemminkin, mitä onnellisuus itseltä edellyttää?
Alma, siis tämä kommenoija (nyt sen jopa tarkistin) sanoo hyvin, että onnellinen ihminen hyväksyy sen, ettei voi parantaa kaikkea, mutta jaksaa luottaa siihen, että on olemassa muitakin, jotka pyrkivät
"elämään hyvin". Enpä olisi paremmin tätä itse keksinyt tiivistää. Onnellisuus ei olekaan, kuten aiemmin luulin,
sitä, että omat asiat ovat kunnossa, vaan paljolti sitä, että muiden asiat ovat kunnossa. Itselleni ainakin
tietynlainen sosiaalisuus liittyy hyvinkin paljon onnellisuuteen. Tarkoittamatta sitä ettenkö voisi olla
yksin onnellinen.
Silti onnellisuudessa on se itse -puoli. Se, joka minulle on vaikeampaa. Vaikka sitä kuinka tietää, että
asiat järjestyvät ja niin ne tekevätkin, en jotenkaan osaa olla vain onnellinen. Hetkittäin kyllä, mutten
yleisluontoisesti.
Voivoi. Lisää tästä kunhan laitan ajatukseni järjestykseen.
maanantai, 24. syyskuu 2007
Niin, onnellinen vai ei
sunnuntai, 23. syyskuu 2007
Sunnuntaitunnelmia
En ole vieläkään unohtanut sitä, että sunnuntait ovat huonoja päiviä. Riittää, kun jossain vaiheessa päivää huomaa elävänsä taas sunnuntaita, niin johan se mieli huononee. Nyt muutenkin olotila on ihmeellistä häilymistä ahdistuksen ja hyvän mielen välillä. Ei sitä voi kuvata muuksi kuin yleiseksi väsymykseksi.
Perustunnelma on se perinteinen ihan jees.
Onneksi.
Miksi joillekin onnellisuus on helppoa? Ovatko ne tyhmiä, eivätlö ne välitä muiden mielipiteistä vai esittävätkö ne vain onnellista?
Miksi toisille onnellisuus on vaikeaa? Ovatko ne tyhmiä, onko niillä vaan liikaa vai pelkäävätkö ne jotain?
Perustunnelma on se perinteinen ihan jees.
Onneksi.
Miksi joillekin onnellisuus on helppoa? Ovatko ne tyhmiä, eivätlö ne välitä muiden mielipiteistä vai esittävätkö ne vain onnellista?
Miksi toisille onnellisuus on vaikeaa? Ovatko ne tyhmiä, onko niillä vaan liikaa vai pelkäävätkö ne jotain?
lauantai, 22. syyskuu 2007
Kaksi kuppia kahvia ja sympatiaa
Sympatiaa, empatiaa ja mitä ikinä vastaavia tunteita on paljon helpompi kokea kun itsellä menee hyvin. Vuosi sitten otin ystävien huonot uutiset, pettävät poikaystävät ja erot aivan toisin kuin nyt. Silloin tunsin epätoivoa, jotenkin rinnastin sen omaan pahaan oloon tai jopa liitin siihen; nyt ei tuokaan kestäväksi kuvittelemani suhde kestänyt, mitä mahdollisuutta minullakaan on koskaan löytää edes uutta hyvää ystävää. Paha olo liittyi omaani ja teki siitä pahemman jolloin oli oikeastaan mahdotonta olla tukena sille, jolla meni huonosti.
Nyt suhtaudun ilmeisemmin normaalimmin. Tunnen surua ja pahaa mieltä nimenomaan ystävän puolesta ja jaksan toivoa sydämestäni, että asiat järjestyvät, ja että ystävä jaksaa ja pärjää. Se on melkeinpä hullua, miten en jaksanut vuosi sitten toivoa näin.
Toivon vielä, että toivomisistani on edes hetkelliseksi lämmikkeeksi, kun muuta en osaa tehdä auttaakseni.
Nyt suhtaudun ilmeisemmin normaalimmin. Tunnen surua ja pahaa mieltä nimenomaan ystävän puolesta ja jaksan toivoa sydämestäni, että asiat järjestyvät, ja että ystävä jaksaa ja pärjää. Se on melkeinpä hullua, miten en jaksanut vuosi sitten toivoa näin.
Toivon vielä, että toivomisistani on edes hetkelliseksi lämmikkeeksi, kun muuta en osaa tehdä auttaakseni.
perjantai, 21. syyskuu 2007
Miksi, voi miksi?
Mikseivät ihmiset ajattele? Mihin on kadonnut muista välittäminen ja ystävällisyys? Etenkin internet on tarjonnut aivan uudenlaisia keinoja typeryyden ja pikkusieluisuuden näyttämiseen. Tämä vuodatus johtaa siitä, että luin eilen cityn keskustelupalstaa, jossa lähestulkoon jokaisessa ketjussa otettiin jossain vaiheessa esille "suomivalaat" tai muuten vaan rumat ja ällöttävät.
Hyvä on, en ole minäkään täydellinen. Myönnän, että mieleen tulee joskus ihmisistä että miten tuokin nyt noin tai miten pääsee edes tuollaiseen kuntoon, mutta koskaan en sanoisi sitä ääneen. Olkoon jokaisen ulkomuoto hänen oma asiansa. Piste.
Seuraa lisää huonosti jäsenneltyä ajatusta.
Suvaitsevaisuuden kehä. Suvaitsevaisen pitäisi suvaita niitäkin, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Minä en ole suvaitsevainen, koska haluan halveksia sellaisia ihmisiä, jotka tahallaan ja tarkoituksella loukkaavat muita. Mikä ihme saa jonkun, luultavasti tuolla oikeassa maailmassa ihan normaalina esiintyvän ihmisen kirjoittamaan sellaista sontaa nettiin? Tekeekö anonyymius meistä idiootteja? Ei, ei tee, mutta miksi jotkut edes tarttuvat sellaiseen mahdollisuuteen? Mikä saa tavallisen ihmisen loukkaamaan toista tavallista ihmistä?
"Älä ota niitä niin tosissaan", sanotaan. Miksen ottaisi? Joku muu varmasti ottaa. Eikä typerän, ehkä tuurilla jopa puolivitsiksi tarkoitetun, loukkaavan kommentin kirjoittaja varmasti ajattele sitä, mitä hänen parin oluen jälkeinen tuotoksensa voi aiheuttaa jossakussa satunnaisessa lukijassa. Eihän anonyymilla tekstinpätkällä jossain diipadaa-keskustelupalstalla voi olla kenellekään mitään merkitystä. Eipä.
Toivon, että olemassa on karma tai joku muu kosminen voima, joka tulee ja pistää niille mulkuille takaisin.
Hyvä on, en ole minäkään täydellinen. Myönnän, että mieleen tulee joskus ihmisistä että miten tuokin nyt noin tai miten pääsee edes tuollaiseen kuntoon, mutta koskaan en sanoisi sitä ääneen. Olkoon jokaisen ulkomuoto hänen oma asiansa. Piste.
Seuraa lisää huonosti jäsenneltyä ajatusta.
Suvaitsevaisuuden kehä. Suvaitsevaisen pitäisi suvaita niitäkin, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Minä en ole suvaitsevainen, koska haluan halveksia sellaisia ihmisiä, jotka tahallaan ja tarkoituksella loukkaavat muita. Mikä ihme saa jonkun, luultavasti tuolla oikeassa maailmassa ihan normaalina esiintyvän ihmisen kirjoittamaan sellaista sontaa nettiin? Tekeekö anonyymius meistä idiootteja? Ei, ei tee, mutta miksi jotkut edes tarttuvat sellaiseen mahdollisuuteen? Mikä saa tavallisen ihmisen loukkaamaan toista tavallista ihmistä?
"Älä ota niitä niin tosissaan", sanotaan. Miksen ottaisi? Joku muu varmasti ottaa. Eikä typerän, ehkä tuurilla jopa puolivitsiksi tarkoitetun, loukkaavan kommentin kirjoittaja varmasti ajattele sitä, mitä hänen parin oluen jälkeinen tuotoksensa voi aiheuttaa jossakussa satunnaisessa lukijassa. Eihän anonyymilla tekstinpätkällä jossain diipadaa-keskustelupalstalla voi olla kenellekään mitään merkitystä. Eipä.
Toivon, että olemassa on karma tai joku muu kosminen voima, joka tulee ja pistää niille mulkuille takaisin.
